Älkää menkö tähän vipuun...

Varoitus! Mikäli harkitset auton tuontia Latviasta, niin lue ensin tämä ja harkitse tarkkaan, minkälaisen riskin olet ottamassa.

Autokuume iski ja Latvian markkinat vaikuttivat houkuttelevalta vaihtoehdolta. En ole missään nimessä autoasiantuntija, joten päätin ottaa yhteyttä netissä mainostavaan välittäjään. Välittäjältä sain linkkejä autojen etsimiseksi. Sopiva kandidaatti löytyi ja sovimme, että tapaamme ja sovimme jatkotoimenpiteistä. Tein alusta asti selväksi, että johtuen ”pienoisista” epäluuloista itänaapureita kohtaan, auto pitää ehdottomasti tarkastaa ammattilaisella, josta olen valmis maksamaan reilun summan. Välittäjä kertoi, että auto voidaan käyttää 200 eur hintaan autotohtorilla, jossa suoritetaan perusteellinen tarkastus (mm. huoltohistorian selvitys, moottorin testit ja maalipinnan lasermittaus) ja josta saa tarkastuspöytäkirjan, josta ilmenee auton kunto. (Suomessa A-katsastuksen testaus maksaa noin 100e, joten ajattelin, että tämän täytyy olla todella perusteellinen tutkimus). Välittäjä vakuutti yhteistyökumppaniensa ammattitaitoa ja totesi, että ”yhtään huonoa autoa ei ole varaa tuoda”.

Sovimme, että välittäjä ja hänen paikallinen yhteistyökumppaninsa, ovat yhteydessä myyjään ja käyvät tarkastamassa auton silmämääräisesti. Myyjään ei kuulemma saa olla suoraan yhteydessä. Välittäjän arvion perusteella teen sitten päätöksen, jatketaanko prosessia käyttämällä maksullista tarkistusta, jossa varmistetaan, että:

auton kilometrit täsmäävät
autoa ei ole kolaroitu
auto on teknisesti kunnossa
auto on huollettu asianmukaisesti

Ensimmäisen katselmuksen jälkeen sovittiin testauksesta. Auto vietiin testiin ja välittäjä kertoi lopputuloksena, että auto on testattu ja erinomaisessa kunnossa, vaatii vain sisätilojen puhdistuksen. Kysyin maalipintojen mittaamisesta, josta kerrottiin, että naarmuja etupuskurissa (joka oli jo tiedossa) ja kuljettajan ovessa ihan pieni naarmu ja tarkastuksen suorittanut taho on sitä mieltä, että auto on enemmän, kuin hintansa väärti. Kysyin vielä oven naarmusta ja sain hieman epämääräisen vastauksen, että siinä on ollut naarmuja, mutta on korjattu asianmukaisesti. Varoituskello pärähti, mutta ei tarpeeksi lujaa. Tivasin välittäjältä, että eihän nyt vaan ole niin, että kyseessä on kolariauto ja välittäjä vakuutti, että ei missään nimessä.

No, kuulosti hyvältä ja hintakin oli halpa, joten ei, kun sitten kauppaa tekemään.

Seuraavana päivänä soitin välittäjälle, joka oli ajamassa autoa Suomeen, että milloin sopii odottaa olla vastassa. Kysyin ohimennen, että miltä auto tuntuu ja onko kaikki kunnossa. Juu, juu, hieno on ajaa, turvavyön merkkivalo palaa jostain syystä, vaikka turvavyöt on kiinni, mutta se johtuu varmaan renkaasta takapenkillä. Kysyin, että palaako autossa muita varoitusvaloja, johon myyjä kakisteli, että airbagin varoitusvalo palaa myös. Kysyin, että mitä helvettiä, eikö auto ollut juuri tarkastettavana?
Kymmenenvuotias tajuaa, että jos laitteessa palaa punainen varoitusvalo, niin silloin kaikki ei ole kunnossa. Kysyin, eikö välittäjä ollut huomannut merkkivaloa koeajaessaan autoa. En saanut ihan varmaa vastausta, niin kuin en oikeastaan yhtään mihinkään muuhunkaan siitä eteenpäin. Noh, asialle ei siinä vaiheessa voinut mitään tehdä ja kun kyse on yleensä hapettuneesta tai irronneesta liittimestä, joten jos auto kerran oli tarkastettu perinpohjin, niin eihän siinä mitään kummempaa vikaa voinut olla.

Perjantaina auto sitten saapui Suomeen. Puolen minuutin kierroksella huomasin, että autossa oli kolhu lokasuojassa, josta ei ollut tietoa tarkastuksessa. Kuljettajan ovessa ei sen sijaan ollut ilmoitettua naarmua, vaan ovi oli rutattu ja maali kupruili paskan maalauksen jäljiltä. Sinänsä vanhassa autossa on täysin normaalia, että maalipinta ei ole täydellinen ja parkkipaikalla syntyneitä kolhuja löytyy, ei siinä mitään, mutta miten ihmeessä ammattilaiset tarkastajat lasermittareineen eivät olleet huomanneet näitä?

No sain sitten käteeni paljon kehutun tarkastusraportin. Suu ymmyrkäisenä hämmästyksestä katsoin paperia, jossa oli muutamalla lauseella kerrottu, että autossa on naarmuja kuljettajan ovessa ja etupuskurissa ja vaatii sisäpuhdistuksen, mutta muuten kunnossa. Ei minkäänlaisia mittaustuloksia, ei tietoa, mitä on tarkastettu. Tivasin välittäjältä, miten auto oikein on tarkastettu, missä on moottorin arvot, pakokaasuanalyysin tulos, johon vastaus oli, että ”en minä tiedä, kun olin siellä johtajan huoneessa”. Olin maksanut välittäjälle auton tarkastuksesta ja ennenkaikkea tehnyt ostopäätöksen luottaen hänen järjestämäänsä ammattimaiseen tarkastukseen ja nyt alkoi näyttää siltä, ettei autoa oikeasti oltu tarkastettu, eikä välittäjää ollut edes kiinnostanut koko asia. Pöyristyttävää!
Illalla vein sitten auton pesuun ja yllätys, takapuskurista oli maali hankautunut pois useasta kohdasta, n. 30cm mittaiselta osalta ja maali kuoriutui laattoina irti. Jälleen kerran, käytetyissä autoissa on kolhuja, mutta miten helvetissä oli mahdollista, ettei tätä oltu huomattu tarkastuksessa?


Viikonloppuna kävin keskustelua välittäjän kanssa esille tulleista asioista ja pyysin selvitystä tarkastuksesta ja hänen vastuustaan. Välittäjä totesi, että jos tarkastuksessa on jotain valittamista, niin voin olla yhteyksissä suoraan Latviaan, hänen osaltaan asia on täysin loppuunkäsitelty.

Maanantaina auto huoltoon vikakoodien lukuun ja tarkastukseen. Huoltomies ihmetteli, että akku on ihan tyhjä, ettei saa luettua vikakoodeja. Noh, eipä ihme, kun akun tilalle oli nykäisty noin puolet liian pieni, täysin vääränlainen laitos, joka oli sen seurauksena vuotanut hapot akkukoteloon ja syövyttänyt kotelon puhki. Autolle ei ollut tehty aikoihin minkäänlaisia huoltoja. No eihän tässä mitään, seuraavaksi auto nosturille, jossa näki, että pöpelikössä oli käyty. Pohjapanssari naarmuilla ja revenneenä, yksi puuttui kokonaan. Helman muovit repsottivat. Huoltomies ei edes uskaltanut arvailla korjauskustannuksia.

Useammalla on varmasti tullut mieleen, että tein kaikki mahdolliset ja mahdottomat virheet, mitä autonhankinnassa voi tehdä ja olin aivan helvetin tyhmä, kun luotin välittäjään, enkä kuunnellut hälytyskelloja. No totta vie olin. Tulin klassisesti kusetetuksi ja maksan kalliit oppirahat. Nyt on vuorossa asian eteenpäinvieminen kuluttaja-asiamiehen kanssa ja seuraavaksi oikeusteitse.

Mikäli siis autokuume vaivaa ja Latvia pyörii mielessä, etkä pysty itse 100% varmuudella tarkistamaan autoa, niin jäitä hattuun ja selvittäkää perinpohjin, minkälaisten koijarivälittäjien kanssa olette tekemisissä!